lauantai 26. toukokuuta 2018

Orvokkeja ja Rondo!

Viikko on vierähtänyt viime postauksesta.
En ole tehnyt viikkoon mitään suurempaa kuin potenut unettomuutta ja kipeitä niveliä.

Nivelrikkoiset ranteeni, polveni ja nilkkanit eivät voi sietää lämmintä ilmaa.
Kävely on köpöttelyä ja yöt menee valvoen särkyjen takia.

Viime viikolla tutkin äitini sukua, makoilin sohvalla ja katsoin telkkaria.
Illasta kävin kastelemassa kukat.
Olin ns. poissa pelistä muuten koko viikon.

Eilen tuli iloinen yllätys joka sai kutinan viherpeukaloon.
 Siskon tyttöni oli voittanut paikallisen torimyyjän arpaisissa!

Kilpailussa oli palkintona 54 orvokkia ja piti ilmoittaa kenen kanssa haluaa palkinnon jakaa.
Hän halusi jakaa palkinnon minun kanssa, 
joten molemmat saatiin 27 ihanaista orvokkia, jotka saatiin itse valita.

 Aikas mahtava voitto!


Huomenna esittelen minne orvokit päätyi.

Tänään pistäydyin kivalla pihakirppiksellä paikallisen kirppiksen pihassa.

Tein muutaman tosi kivan löydön!

Finelin Rondo-kasari, jonka kuvion on suunnitellut Anita Wangel ja tuotannossa kasari on ollut vuosina 1971-75.



Hintaa oli 5e ja sisältä täysin priima kuntoinen. Kaunoikainen pääsee käyttöön!




Löysin eurolla pienen aarteen.
Eikös ole söpö?


Kasarista ja tästä seuraavasta löydöstä varmaan jokainen tajuaa, että tykkään punaisesta.


Kissa ei olisi puhuttellut minua, jollei olisi ollut punainen ja vieläpä sydämellinen.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Valmis!


Se on siinä!
Uusin kukkapenkkini.
Tänä päivänä ahersin kitkien, kylväen ja istuttaen penkin parissa neljä tuntia.
Minä en pysty kyykkimään, teen puutarhatyöt istuen.
Minulla on vanha räsymatto polvien alla ja välillä ihan istun.
Siemenistä penkkiin päätyi:

Tarhalaukkaneilikka  "Splendens" (Hyötykasviyhdistykseltä) 
Kaunokainen "Pinchusion Mix"  (Hyötykasviyhdistykseltä)
Siankärsämö " Summer Berries Improved" (Hyötykasviyhdistykseltä)
Kultakärsämö "Parkers´s variety" (Hyötykasviyhdistykseltä)
Kehäkukka "Princess Golden" 
Kehäkukka "Balls Orange"

Lisäksi penkissä on  tätini kasvattamat perennat, joita tänään koetin tunnistaa.

Kaukaasianmaksaruohoa ?
Keijunkukkaa
Asteria
Kurjenpolvea
Kevätvuohenjuurta
Kieloa
Akileijaa
Kevätpikkusydäntä
Voi olla, että oli jotain muutakin, mutta en muista enää.
Mullan möyhiminen istuen on oikein terapeuttista.
Nautin, kun saa vetää juolavehnää maan alta.

Joskus löytyy myös muuta.


Pussinsulkija yli 17v takaa.
(On meidän oma roska. )

 Mieleeni nousi heti keväiset koirakakka keskustelut. 
Tiedän, että  koirankakat on inhottavia, mutta ne maatuvat muutamaan kuukauteen toisin kuin muovi tai tölkit!
Tältä penkki nyt näyttää.




Reunuskivet/tiilet on vielä laittamatta.
Tiiliä tulee sinne tänne ja väliin tulee tavallisia luonnonkiviä.
Kivet otan toisen kukkapenkin ympäriltä, jonka muokkaamisen teen huomenna.

Olen heikunkeikun ihminen. En halua siistiä pintaa enkä symmetriaa.
En halua valkoista kotia enkä muotopuutarhaa. 
Minusta vanhojen tiilien ja luonnonkivien rosoisuus on kaunista.


Tänään istutin myös humalan siemeniä aitan eteen. 
Siemenet ovat Hyötykasviyhdistykseltä ja pussissa oli noin 0,5 g siemeniä eli noin 125 kpl:tta.
Itämisprosentista en tiedä, mutta kolmeen eri kohtaan siemet laitoin, että saisin hyvän "pehmennyksen" aitan ja puuliiterin seinälle.

En ole muistanut merkitä tänne, mutta 14.5 istutin pensasköynnöskranssia "Alaska Salmon Orange"-lajiketta, joka on persikan sävyinen ja näin ollen minulle uusi tuttavuus.

Olen ajatellut alkaa kerätä siemeniä talteen perennoistani.
Ensimmäiseksi listalle pääsee vanha idänunikkoni, joka on niin suuri kukkainen, että ei jaksa kannatella kukkiaan.



Piti ihan kaivaa vanhasta blogista kuva kukasta.
Ovat yli kämmenen kokoisia.
Harmi, että kukinta kestää vain muutaman päivän.
Jos joku haluaa siemeniä, niin voin lahjoittaa. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Perunanviljelijä

Tässä on meidän tämän vuoden perunan siemenet. 
Vielä saavat itää.
Maahan pääsevät, kun on maa möyhennetty.
Kuusi mitä lie pottua ja neljä rosamundaa.

Ei taida tulla ihan koko talven pottuja. 
😄


maanantai 14. toukokuuta 2018

Äitienpäivä 2018

Meillä ei äitienpäivänä juhlita eikä äitiä lahjota.
Äitini luona kävin kahvilla ja vein mennessäni kahvipaketin.
Ostan kesäkukka-amppelin myöhemmin niinkuin monena vuonna aiemminkin.

Vietin äitienpäivien pihan kimpussa.
Paljon sain tehtyä, paljon on vielä tekemistä.

Tomaatit, chilit ja paprikat istutin lopullisiin ruukkuihin. 
Ne lähtivät kasvamaan ja tuottamaan satoa pojanverannalle, joka on pikemminkin kasvihuone kuin veranta.
Aamuisin on ollut kokoajan yli +20 astetta jo yli kuukauden.



Minulle jäi muutamia paprikoita, chilejä ja yksi tomaatti.
Tomaatin pidän itsellä, mutta paprikaa ja chiliä annan harrastelijoille jotka huolii.

Olin ajatellut laittaa persiljat vanhoihin kasvatuslaatikoihin, mutta piti muuttaa suunnitelmaa.
Laatikot olivat lahonneet rikki. 
Ihmekös tuo. 
Olivat isäni tekemiä perunalaatikoita . 
Isäni kuolemasta on tänä vuonna 18v ja laatikot oli tehty kauan ennen kuolemaa.

Siirryn suunnitelmaan B.
 Näin kasvatetaan meillä persilja ja viherkrassi tänä vuonna.
Älä katso vuokia, ovat kuvassa vielä pesemättä.😆


Lisäksi sain melkein tehdyksi yhden kukkapenkin, joka aloitettiin viime kesänä.
Viime kesänä penkkiin siirrettiin Päivänliljat ja nyt istutin siihen lisukkeita.

Siemenet ostin viime syksynä Fb:n PERENNAT, SIEMENET YMS-vaihdetaan-myydään-ostetaan- ryhmästä.
Katsotaan miten itävät ja mitä ovat.





Eilen koin suuria onnentunteita, kun menin katsomaan miten ruukkuruusut on talvehtineet.

Meidän kellari on liian kuuma talvehtimiseen, joten istutin ruusut talveksi maahan.

Kannatti!





Koska aina pitää olla monta projektia "tulilla", niin aloitettiin miehen kanssa uuden penkin teko.





Tuossa oli pieni ja vuohenputken valoittamana penkki, joka nyt saa jatkoa.
Osan tulevista perennoista olen saanut tädiltäni ja osan aion kasvattaa siemenistä.
Katsotaan mitä tulee!

Kun touhuilen pihalla, niin ikinä ei tarvitse olla yksin!



lauantai 12. toukokuuta 2018

Maailman paras äiti

Äiti. 
Sana jota sanotaan maailman kauneimmaksi.

Toisille äitiys on biologiaa ja kohdistuu vain omaan lapseen, 
toiset ovat äitejä koko korttelin lapsille.

Äitiys ei ole maailman helpoin asia.  

Se millaisia äitejä olemme on monen sukupolven kasvutarina.
Jokainen ottaa omasta äidistä vaikutteita, samoin mummoistaan.
Ainakin minä olen ottanut.

Äitini on tehnyt monia asioita, joista olen ollut katkera ja vihannut äitiä.
Nuorena uhosin, että voin unohtaa äitini teot, mutta en koskaan anna anteeksi.

Tuo kuullosti minusta hirveän hyvältä monta vuotta,
kunnes kerran makasin saunan lauteilla ja mieleeni tuli yhtä äkkiä 

"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

Tuona hetkenä tajusin jotain suurta. 
En voi elää täysipainoisesti omaa elämääni ellen anna anteeksi äidilleni.

Tajusin, ettei äiti ei ole tahtonut loukata minua, mutta ei ole osannut toimia "oikein".
Uskon, että hän katuu, vaikka ei ole koskaan pyytänyt anteeksi.
Enkä odota anteeksipyyntöä. 
Ymmärsin ettei äitini lapsuus ole ollut helppo.

 Äidin äiti oli pelottava. 
Hänen sylissä ei istuttu, eikä ruokapöytään menty ellei lapset saaneet erikoislupaa. 
Äidin äiti puolusti omiaan leijonan lailla ja huolehti että hänen lapsillaan on uudet vaatteet ja kengät, vaikka elettiin pula-aikaa.
Lapsilta (ja lapsenlapsilta) ei puuttunut ulkoisesti mitään.
Kuitenkin puuttui yksi iso asia: syli.

Äitini ja äidin äiti. Äiti ja tytär.
Kaksi äitiä, joissa on jotain samaa.
Äitini taisteli äitinsä, että me lapset olemme samanarvoisia ja istumme yhtä aikaa ruokapöytään kuin aikuiset. 
Äitini huomioi lapsiaan enemmän, oli läsnä. 
Äitini on äitinsä tytär ja tietyllä tavalla kova.
Minä olen ketjun kolmas lenkki. 
Haluaisin elää niin kuin mummoni ettei läheisiltäni puutu mitään. 
Tiedän ettei materialismi tee onnelliseksi.
Onnelliseksi tekee rakkaus ja pienet asiat.

Sen opetti minulle toinen mummoni.

Isän äiti oli lämmin ja rakastava mummo. 
Hänestä on ihania muistoja. 
Hän muisti aina syntymä-ja nimipäivät kortein ja pienin paketein, villasukat tai pyyhe. 
Otti syliin ja oli läsnä.
Isän äiti kasvatti ison lapsikatraan osittain yksin, kun ukki oli sodassa.
Rahaa ei ollut ja elettiin köyhyydessä.
Ainoa mitä oli antaa oli puhtaat (joskin rikkinäiset) vaatteet ja rakkaus.

Erilaiset mummot, mutta kuitenkin niin tärkeät.

Olisi helppo sanoa, että isän äiti on maailman paras mummo ja äidin äiti ei.
Koen, että nämä kaksi mummoa oli yhdessä maailman paras mummo.
Toinen osti sukset ja toinen rakasti ja otti syliin.
Voiko asiat paremmin olla?

Äitini ja minä. Äiti ja tytär.
Kaksi äitiä, joissa on jotain samaa.
Minä olen opettanut lapsilleni halaamisen.
Äidilleni se on vieläkin vaikeaa. 

Äitini näyttää rakkautensa ruualla ja sen saman olen minäkin oppinut.
Ruokaa tehdään rakkaudella ja niin paljon, että sitä voi tarjota vaikka kylään tulevalle.

Olen oppinut äidin äidiltä, että omista pidetään huolta. Olen valmis taistelemaan omieni puolesta viimeiseen hengen vetoon jos on tarvis.

Isän äiti opetti, että postikortit on hieno tapa muistaa rakkaita ja ettei lahjan tarvitse olla mitään suurta. Riittää kun se on annettu sydämestä.

Viisaita neuvoja jokaiselta äidiltä, joista jokainen on tavallaan maailman paras äiti.




torstai 10. toukokuuta 2018

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikkoraportti

 Viime viikolla ei touhoosi vaivannut. 
En saanut mitään aikaiseksi. 
Sää oli koko viikon pimeä, kylmä ja harmaa, että vaipuin keväthorrokseen.

Eilen paistoi aurinko, joka herätti minut "koomasta".

Suunnittelin kukkapenkkejä pihalla muutaman tunnin.
Kukkapenkki projekteja on monta tälle keväälle.
 Katsotaan mitkä niistä toteutuu ja mitkä ei. En tee urakalla pihahommia. 
Teen kun huvittaa ja sää sallii.

Vaikka ulkona oli viileä viikko, niin sisällä taimet kasvaa rutisten.


Tomaatit on honteloita, mutta sitä valottomuus tekee.
Samettikukat on hyvin napakoita ja ne olen latvonut jo kahdesti.
Mansikan taimia ostin Lidlistä, kun halvalla sain. 
Päätyvät laatikkoviljelyyn.
Laatikkoviljelynä olen päättänyt toteuttaa kaikki viljelykset eli pinaatin, persiljan ja herneen.
Paljon helpompaa kuin juolavehnäisessä maassa.


Sisällä kukkaset lisääntyy, kun innostuin pelastamaan kaupan alekorista viherkasveja.


Minua säälittää, kun jättävät kukat tyystin hoitamatta.

Toisaalta minä siitä hyödyn kun ostan ne sitten -50% ja hoidan kotona kauniiksi.

Tänään pitää laittaa uutta multaa ja toivoa, että tykkäävät.
Begonia on kyllä sellainen etten ole sitä ikinä saanut kukoistamaan kuin hetken, mutta aina pitää kokeilla josko onnistuisi.

Juksu sai  uuden asusteen.



On lämmin ja tykkää nukkua tuo päällä. Meidän vilu"kissa". 

Viime viikon kirppiskierroksella löysin sinisen Liepukan kokoelmaani.

Hintaa 10e eli kannatti ostaa.

Puuttuu enää ruskea.


Päätän viikkoraporttini tähän. 😆😆

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vapun kunniaksi esittelen karvaiset "lapsemme"

Sateisen vapun kunniaksi ajattelin väsätä pienet kollaasit meidän lemmikeistä.
Kuvat otettu eilen, kun kauniisti aurinko ulkona paistoi. 










Saattokotiin hartiahuivi numero kolme ja sukat.

Lankana kaikki vihertävä akryyli mitä minulla oli. Minusta tuli ihan kiva. Reunaan tein virkkauksen, niin sitoo hiukan huivia ns. yh...