Olen tullut siihen pisteeseen, etten voi enää jatkaa vääntämistä äidin kanssa.
Perjantaina äiti antoi minulle porttikiellon, kun koetin kerrata syömisiä ja juomisia.
(Verensokerit on n. 20 kokoajan. Pari viikkoa oli sitten oli 12-14.)
Menin vielä sunnuntaina käymään. Sain saman vastaanoton.
Olin vartin ja lähdin pois.
En jaksa enää tapella.
En jaksa enää selittää, miten ketomyrkytys voi viedä hengen.
En jaksa enää holhota.
En jaksa enää vahtia.
En jaksa enää olla se jolle huudetaan.
En jaksa olla enää se jota ei arvosteta.
En jaksa enää olla joka välittää.
Olisin voinut purkaa tämän jo viikonloppuna tänne blogiin, mutta olin liian ahdistunut.
En jaksanut.
Olen koettanut työstää ajatuksia ja koettaa suoda itselleni luvan hengähtää.
Olen päättänyt ottaa etäisyyttä.
Olen päättänyt ettei minun ole mikään pakko venyä- voin laittaa nyt hanskat tiskiin,
viheltää pelin poikki ja antaa toisten hoitaa.
Vaikka tiedän, että päätös on minun parhaaksi, niin olen rikki.
Onneksi minulla on minun oma perhe.
Onneksi minulla on minun oma perhe.
Kukaan ei voi venyä yli jaksamisensa! Kaikella on määränsä. Tsemppi-halit!
VastaaPoistaSinun on ajateltava itseäsikin ja jos/kun tunnet, että nyt on tullut aika pudottaa hanskat, niin silloin sen teet. Keneltäkään ei voi vaatia enempää kuin mitä jaksaa ja pystyy antamaan. Et saa sairastuttaa itseäsi toisen ihmisen takia vaikka kysymyksessä on oma vanhempi ja päätös on tietysti raskas. <3
VastaaPoistaKenenkään ei tartte jaksaa yli voimavarojensa!!!
VastaaPoistaKun mittari näyttää punaista,teit järkevästi ,Sinulla oma perhe.
Minulla ARVONTA,käyppä osallistumassa :)
Mukavaa viikonloppua!Tanja:)
Teet ihan oikein. Sinun täytyy ajatella itseäsi, vaikka se niin pahalta tuntuu jättää kaikki muiden huolettavaksi, mutta se on ainoa ratkaisu. Olet yrittänyt parhaasi. Minulla 90 v isä ja hän asuu vielä yksin, huolehdin myös kaikesta, mutta on helpompaa kun hän on niin kiltti ja terve. Voimia sinulle <3
VastaaPoistaTeet ihan oikein. Kenenkään ei tarvitse riittää kaikkeen ja sietää ihan mitä vaan.
VastaaPoistaKoitahan jaksaa, sinä olet yrittänyt monet kerrat. Jos sinun apusi ei kelpaa, äitisi porttikielto, en ihmettele että jaksot on sinulla vähissä.
VastaaPoistaOisko hoitotauko paikallaan. Kukaan ei voi pakottaa ketään mihinkään. Hyvän tahdon ja tarkoituksen tajuaa ehkä vasta myöhemmin?
VastaaPoistaKamalalta tuntuu kyllä kattoa vierestä, kun homma menee pieleen rakkaan läheisen kohdalla.
Voimia sinulle. Et voi ottaa kaikkia murheita kantaaksesi.
Voimia sinulle!
VastaaPoistaTunnen tuskasi. Sain juuri järjestymään äidille 83 v. kotipalvelun käymään joka päivä. Äidin kunto heikkenee kovaa vauhtia ja hän ei ole todellakaan mikä helppo tapaus ja pahenee varmasti. Huolehdi jaksamisestasi, sinun ei tarvitse olla aina vahva. On lupa väsyä.
VastaaPoistaVoi! Uskon, että olet rikki! Oman vanhemman kanssa vääntäminen on varmasti rankkaa ja tunteet menevät vuoristorataa. Itselleen täytyy olla myös armollinen ja nyt olet tehnyt niin. Voimia sinulle!
VastaaPoistaVoi miten ikävää. Nyt annat itsellesi iakaa ja huomiota. Kaikki muuttuu vielä paremmaksi♥
VastaaPoistaTanja!
VastaaPoistaminun blogissa Arvonta!,käyppäs vilikasemasa,ja osallistumassa:)
Mukavaa sunnuntaipäivää:)
Ymmärrän. Äidit ovat ihania ja niin kamalia. Ikääntyminen ja sairaudet tuovat omat haasteensa. Rajoja ja rakkautta <3
VastaaPoistaVoimia sinulle.
VastaaPoistaJaksamisia ja voimia sinulle.
VastaaPoistaOn lupa olla rikki ja lyödä hanskat tiskiin...
VastaaPoistaOn tärkeää pitää ensin huolta omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan, jotta voi yleensä ottaen olla läsnä toisille ja pitää heistä huolta! Jos et vihellä peliä poikki, niin kroppasi tekee se puolestasi ja sitten uidaan syvillä vesillä.
En tiedä Sinun tarinaasi enkä tilannettasi, mutta tiedän ja kokemusta on, mitä saatto- ja omaishoitajuus tekevät hoitajalle...
Pidä huolta itsestäsi, hyväksy ja hemmottele. Lämpimiä ajatuksia:)