Vanhoja suomalaisia uskomuksia.

Lankalauantaina kun letin nenä leikataan tasaiseksi, niin hiukset kasvavat nopeammin.

Jos pääsiäisen pyhinä on poutaa, on heinäkuussa poutaa.

Pääsiäisyönä kun ei makaa, ei sitten koko vuonna nukuta liiaksi.

Kun pääsiäisenä syö naurista, niin ei itikat syö kesällä.

Hyvän voionnen saamiseksi vietiin kirnu pääsiäisyönä tunkiolle.

Pääsiäisyönä käytiin keritsemässä naapurin lampaita että saataisiin itselle hyvä onni ja naapurille huono.

Uuni piti lämmittää pääsiäisenä halkaistulla puilla, että lampaat antavat paljon villaa.

Pääsiäisyönä juostaan alasti yhdeksän veräjän läpi ja yhdeksännellä tulee vastaan tuleva puoliso.

Meidän kissoilla taitaa olla uskomus:

Kun nukkuu hyvin lankalauantain niin jaksaa kesällä pyydystää hiiriä

Lapsuuden pääsiäiset

Pohdin toissa yönä lapsuuden pääsiäisiä.

Monen monta lapsuuden joulua on helppo muistaa, mutta pääsiäiset jää minulla pimentoon.

Yhtään pääsiäistä Lapin mummolassa en muista.

Varhaisimmat pääsiäismuistot ovat vuodelta 1979, joilloin olen ollut 3v. 

Muistan kuinka äiti otti makuuhuoneen ylähyllyltä vanhan hatturasian, jossa oli isoja keltaisia sulkia ja pieniä pörröisiä tipuja.

Se mihin ne laitettiin ei ole muistoissa pysynyt.

Toinen varhainen muisto on, että on lämmin keväinen (ja loskainen) sää.

Olemme kävelemässä siskoni ja veljeni kanssa mummolaan.

Minulla on päällä tätini ompelema hieno ruskea musta mekko (tyyliä Pieni talo preerialla), lisäksi minulla on äidin helmineuleena neuloma valkoinen villatakki, jossa on huppu.

Jaloissa minulla on uudet puuppulukengät 

(keltaiset kumpparit, mutta minulla oli niille oma nimi).

Pelkään koko matkan, että auto ajaa ohi ja minun hienot vaatteet menee kuraiseksi.

En muista mitä teimme mummolassa tai pääsimmekö sinne edes perille, mutta tuo hetki on jäänyt mieleen.

Haastankin sinut kertomaan omassa blogissasi varhaisimman pääsiäismuiston!

Ota tästä nappi mukaan ja haasta toisia mukaan!

Muistellaan yhdessä!

Ostin kaikki, kun halvalla sain.

Viime viikolla kävin kirpparilla ja tein omasta mielestäni hyviä löytöjä!

Erilaisia ristipistoja ja kirjontaliina. Todella edulliseen hintaan.

Uutena nuo maksaa maltaita ja en aina edes raski ostaa, mutta nyt keräsin kaikki mitä kyseiseltä pöydältä löytyi.

Tuo muffinssi liina on minusta oikein hauska!

Repsahtanut perinnönsaaja

 Minun ei pitänyt enää repsahtaa siemeniin, mutta repsahdin.

Laitoin kasvamaan miniluumutomaattia, mutta vain 11 alkua ja tuo, jossa on tulitikku on mandariini.

En ostanut siemeniä, vaan laitoin syönti tomaateista kasvamaan.

Tomaatit päätyvät yhteiseksi hyödyksi. 

Kasvatan muutamille sukulaisille jotka ovat tomaateista innostuneet.

Kokeillaan porukalla miten kukin saa tomaatit kasvamaan.

Minulla ei ole edes kasvihuonetta enää, mutta josko jotain kehitän.

Paprika ei ole noussut vielä, mutta hennot chilin alut kurkkivat aurinkoa.

Tätini kuoli vajaa kuukausi sitten ja nyt sain perinnön.

Sain uuden alun hänen vanhasta tulitikkukaktuksesta.

Emokasvi oli kukkinut yhden kukan, kun tätini oli kuollut. 

Aika koskettavaa.

Mukavaa palmusunnuntaita sinulle lukijani!

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi, rakkahaksi,
ison talon emännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!

Tuhma prinsessa- Virpi Miettinen

Luin tämän kirjan hetki sitten, heti ilmestymisen jälkeen eli alkuvuodesta.

Olen lukenut aiemmin Virpi Miettisen Satakielet pähkinäpuussa-kirjan ja pidin siitä kovasti. Tarina oli koskettava ja kauniisti kirjoitettu.

Sama odotus minulla oli tähän kirjaan, mutta petyin kovasti.

Kirja oli kirjoitettu ylistävään sävyyn, kuinka Virpi Miettinen on kaikessa hyvä ja erinomainen.

Jotkut kauneuskilpailu kertomukset tuntuivat jopa hävinneen mallin katkeralta selitykseltä.

Jokaisessa aviomiehessä oli/on jotain vikaa, jota Miettinen ei kuitenkaan näe itsessään.

Tangoon tarvitaan kaksi, niin myös riitaan/avioeroon.

Naimisissa ollessaan hän on ollut alkoholin ja lääkkeitten sekakäyttäjä.

Eikö hänen käytöksensä ole ollut vaikeaa aviomiehille?

Luin  kirjan loppuun asti, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen kuinka mahtava ja hieno ihminen on Virpi Miettinen, joka on  joutunut kärsimään elämässä kamalasti toisten takia.

Kuitenkin mielestäni osa syy on ollut hänen sekakäyttönsä ja ehkäpä juuri se erinomaisuuden tunne.

Olisi ollut mielenkiintoista lukea myös toisten (aviomiesten) mielipiteitä kuinka asiat menivät heidän mielestään.

Voin kuitenkin suositella kirjaa, voihan joku tulkita sen aivan toisin kuin minä.

Hei. Olen Tanja ja olen puutarhaholisti.

Minä olin vannonut etten laita mitään kasveja kasvamaan kesäksi. 

Minun kasvihuonekin romahti ja en sitä ajatellut enää kunnostaa.

Kun kauppaan tuli ekat siemenet, niin olin vielä tuon ajatuksen kanssa sujut ja ostin hillitysti.

Kehäkukasta tykkään niin kovasti, että sitä pitää aina kasvattaa. Persiljasta samoin.

Pinaattia ajattelin kokeilla ihan siksi, että saan pitkästä aikaa syödä pinaattia ja olisi ihana tehdä omasta pinaatista lettuja.

Homma oli siis hallinnassa ja ostokset perusteltuja.

Sitten tuli Lidl reissu... ja sinne oli tullut pienoiskasvihuoneet ja....

Siihen valui minun päättäväisyys.

Oli pakko ostaa, kun olivat edullisia ja noissa on pienoiskasvihuone mukana, joka on hyvä meidän kissojen kanssa.

Nyt on tulossa paprikaa, samettikukkaa ja chiliä. Määrät ei ole hirveitä, mutta jotain pientä kuitenkin.

Samettikukka iti todella nopeasti.

Samoin kissoille tarkoitetut ohrat itivät nopeasti. Ohra + rairuoho on kissoille siksi, että jättävät minun taimet rauhaan.

Kaikki oli vielä hyvin, mutta sorruin lisää.

Minun piti ostaa vain pelargonian siemeniä.

Lähti vähän lapasesta, mutta noista on monen vuoden ilo pihalla. (toivottavasti)

Ennen en ole kasvattanut siemenestä perennoja, mutta kyllä nuo on idioottivarmoja valintoja.

Kasvaako kenellekään erilaisia kärsämöitä? Kaunokaista tai lupiinia?

Siitä se ajatus sitten lähti....

5.4.2006 kirjoitin elämäni ekan blogitekstin.

Siitä lähtien olen blogia pitänyt samalla nimellä. Nyt nämä blogit on laitettu lukkojen taa ihan siksi, että siellä on paljon lasten muistoja.

 Välillä on ollut kuukausien taukoja ja taas aktiivista kirjoittamista.

Nyt on ollut viime aikoina hiljempaa. 

Tein uuden bloginkin, mutta jotenkin koin että se on liiaksi entisen kaltainen, kertomista arjesta.

Olen kokenut ettei minulla ole mitään henkilökohtaista kirjoittamista.

Lapset ovat kasvaneet isoksi ja minä vain "olen".

Aloin miettiä, että tämä minun oleminen on aikamoista touhuilemista joka päivä.

Kiertelen kirppareita, luen kirjoja, teen sitä ja tätä.

Voisinhan kirjoittaa siitä kaikesta!

Siitä ajatuksesta syntyi yön pimeänä hetkenä nimi uudelle blogille 

Touhoosi.

Toivon, että saisin lukijoita ja saisin taas suurta iloa bloggailusta, niinkuin silloin 2006, aikaa ennen facebookia, koska se ei vain ole minua varten. 

Ole kiltti ja kommentoi minulle tähän jotain kun olet lukenut tämän.

Haluan tuntea sen ilon kun joku kommentoi blogia! 

Laita myös minulle blogivinkkejä on ollut taukoa blogien seuraamisessa ja tuntuu, että kaikki ennen luetut on hävinneet.