torstai 20. syyskuuta 2018

Hautojat


Olen joskus aiemminkin julkaissut kissojen outoja asentoja ja nukkumapaikkoja, mutta tämä on ihan paras!

Kori on pienellä lipastolla, jossa on aina kaikkea niinkuin kuvasta näkyy.
On sellainen "pudotuspaikka", siihen laitetaan juomapullot, puhelimet, laturit...

Ollaan miehen kanssa naurettu, että onkohan tuossa korissa kissanmunia joita Riku ja Emma yhdessä hautoo! 
😄

tiistai 18. syyskuuta 2018

Nekkua ja violettia.

Minä ostin parisen vuotta sitten luumun värisen kulmasohvan.
Se on täysi napakymppi meille, niin hintansa (150e) kuin materiaalinsa vuoksi.
Materiaali on kestävyydeltään samaa mitä käytetään julkisissa tiloissa.
Sohvan pitää kestää kulutusta; viittä kissaa ja koiraa sekä meidän koko perhettä löhöämässä siinä kissojen ja koirien kanssa.

Minulla on ollut koko ajan ongelma verhojen kanssa, koska sohva on hallitseva väriltään.

Minulla oli  kangas ostettuna, että teen niistä verhot olohuoneeseen.
Katsoin kangasta ja totesin, että ei käy.
Kahlasin monta nettisivua tuloksetta.
Lopulta Jotexin sivua ja sieltä ne löytyi!

Minulle violetit verhot.
Ne eivät ole yksi yhteen sohvan kanssa, mutta eri valoissa ero vaihtuu hyvin pieneksi.



Pimeässä ovat samaa väriä kuin sohva.


Auringonvalo taittaa värin hiukan pinkiksi.


Pinkkisävykään ei häiritse, koska tykkään pinkistä.

Minulla on ollut vuosia pinkkejä ruukunsuojuksia ja ostan jos kirpparilla kohdalle sattuu.


Ihmeen kaupalla löysin kaupasta verhoihin sopivan kukan!
Violetti kynttilä löytyi kaapista.



Meidän koti ei ole sisustuslehdestä.

 Meidän koti on tosielämän Huvikumpu: "Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun."

Ostan verhot sillä perusteella mikä miellyttää minun silmää, en brändin takia.
Matoissa vaikuttaa hinta ja niitten kestävyys eläinten kanssa.

Meillä ei ole kaikki sävy sävyyn, koska rakasta erilaisia värejä.

Olohuoneessa on nyt vaaleanpunaista ja violettia.

Keittiössä on vahvaa vihreää.

Vihreä tuli keittiöön tämän vahaliinan myötä.
Löysin nettikirppikseltä aivan syötävän ihanan Katsuji Wakisakan vuonna 1973 suunnitteleman Nekku-kankaan. 
Kangas maksoi kympin ja sopi meidän ruokapöytään.


Noin voimakas vihreä tarvitsee seurakseen vihreät verhot ja ne löytyivät omasta kaapista.
Olen ostanut nuo noin 15v sitten.


Tykkään kovasti. Haaveissa minulla on joskus maalata nuo keittiön seinä valkoiseksi.
Mutta nyt mennään puun värin ja vihreän sekamelskalla!

lauantai 15. syyskuuta 2018

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Viime kirjoituksen jälkeen on ollut paljon huonoa, mutta myös paljon hyvää.
Äidin kanssa asiat on vääntöä.
Olen joutunut toimimaan selän takana ja se ärsyttää, mutta pakko mikä pakko.

Kun on oikein ahdistanut olen lähtenyt metsään.


Siellä mieli lepää ja kori täyttyy.

Kolme tuollaista koria olen jo karvalaukkuja kerännyt. Itselle olen kerännyt kaksi ja ystävälle vein yhden.
Rakastan sienestämistä. Itse en enää tarvitsisi sieniä, mutta pitäähän ne kerätä kun niitä kerran on. 
Annan halukkaille.


Tatteja on valtavasti.
Yleensä siivoan sienet jo metsästä, mutta nuo piti kantaa kotiin kun alkoi loppua korista tila!

Jos tykkäät sienistä, niin suosittelen metsään menoa!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Voihan ketoaineet!

 Huomaamatta tuli elokuu taukoa. 
Vain kolme postausta. 😞

Henkisesti raskas kuukausi takana.
Äitini sairastui keväällä 2017 rintasyöpään ja sai "terveen" paperit viime syyskuussa. 

Nyt tuli diabetes ja äiti ei meinannut millään hyväksyä sitä. 

Syöpä ei ollut mitään, mutta diabetes jotain jonka torjui jyrkästi.
Niin jyrkästi, että uhkasi jättää pistämättä insuliinia ja mittaamatta verensokerin.

Näissä tilanteissa minä jään aina yksin vaikka minulla on kaksi sisarusta.

Minä olen rinnalla oleva, joka yrittää ja yrittää. Vie lääkäriin, kuuntelee haukut ja vittuilut.

Muut eivät ole kiinnostuneet eivätkä ainakaan paikalla.
 Näin oli syövän aikaan ja niin oli nytkin.

Olen herkkä ihminen. En halua riidellä.

En voi kääntää äidille selkääni. Vaikka välillämme on paljon kaikkea "pahaa".

Yritin kaksi päivää hyvällä. Koetin selittää korkeista verensokereista ja ketoaineista.
Yritin selittää, että jos verensokeri on 30.5 meidän on mentävä lääkäriin. 
Yritin sanoa, että ketoaineisiin voi kuolla hyvin nopeasti ja äidillä oli arvot korkealla.

Äiti ei kuunnellut, laittoi kävet korville kuin lapsi.
Lopulta pato murtui ja huusin etten valittaisi jos en välittäisi.
Molemmat huusimme päät punaisena.
Oli hirveä riita. 

Seuraavana aamuna lähdin mittaamaan verensokereita ja laittamaan insuliinia.
Ajaessa mietin miten suhtaudumme toisiimme sen riidan jälkeen.
Itketti jo ennakkoon.

Menin äidin luo. Äiti oli itse laittanut insuliinin ja mitannut verensokerit.

Riidasta ei puhuttu enempää niinkuin ei koskaan muulloinkaan puhuta hankalista asioista, mutta kivi tippui sydämeltä.

Piti olla kova ja antaa tulla kaiken pahan ulos, että toinen tajuaa mikä on omaksi parhaaksi.

Koen taas olevani henkisesti vahva. 

Puutarha antaa satoaan.
Äidin luota omenia, kurpitsa pikkelsiä, chilejä, perunoita...
Kannatti ahertaa keväällä



Saattokotiin hartiahuivi numero kolme ja sukat.

Lankana kaikki vihertävä akryyli mitä minulla oli. Minusta tuli ihan kiva. Reunaan tein virkkauksen, niin sitoo hiukan huivia ns. yh...