maanantai 22. lokakuuta 2018

Adoptoidaan äiti!!!

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!
Tuntuu hyvältä, kun joku ymmärtää.
En jaksaisi tätä kaikkea ilman perhettäni, tätä blogia ja teitä lukijat.

Olen tarponut itsesyytösten suossa. Ihmetellyt ja syyttänyt itseäni.
Olenko tunteeton, kun minusta tuntuukin hyvältä ottaa etäisyyttä.
Olen ollut surullinen, mutta silti helpottunut.

Eilen eräs ihminen sanoi ääneen jotain mikä sai minut tajuamaan mitä minä oikeasti suren.

Suren sitä, ettei minulla ollut ikinä tunteellista äitiä.

Äiti ei ikinä halannut, on lukenut satuja.
Äiti ei ole ikinä sanonut rakastavansa, on tehnyt villasukat.

Tällä hetkellä en osaa edes sanoa tunteeko äiti rakkautta, vai onko se ollut vain pakollista huolenpitoa.

Olen kateellinen ihmisille, jotka voivat halata äitejään. 
Voin minäkin halata, muttei äiti vastaa halaukseen tai saati sano mitään.
Voin sanoa, että sydämeni särkyi kun halasin äitiä ja sanoin, että kyselen verensokereista, koska rakastan sinua.
Äiti ei vastannut, ei reagoinut mitenkään. Oli vain kiukkuinen.

Ymmärrän, että äidin lapsuus sodan jälkeen on ollut raskasta. Jos ei ole itse saanut rakkautta lapsena, niin eikö sitä haluaisi antaa omille lapsilleen.

Minä toivoisin, että jostain voisi adoptoida äitejä ja mummoja. Ukkiakaan meidän lapsilla ei ole.

Näitten vaikeitten asioitten keskellä on koettanut pitää touhoosia yllä.

Olen laminoinut vanhoja mainoksia ja tehnyt magneetteja pienistä mainoksista. 
Minusta nämä vanhat mainokset on niin ihania!
Tässä teille muutama ihanuus näytille!

Tämä Sanasol mainos 1960-luvulta.


Eikös tuolla ole Lenita Airisto oikealla, joka seisoo?


Kahvipaketit 1970-luvulta. Ja Paula-tytön komeat hiukset!


Tällä tädillä on mairea ilme, kun puhutaan leivonnasta.



Kuinka kaunis mainos?!? 


Fazerin kaunis piirretty mainos! 


Tuollaisen Rexonan minäkin muistan!
Mainos 1971, kun Rexona oli UUSI!







Lakupötköt vuodelta 1971


Minä muistan vielä 1980-luvulta nuo kakut. Ne oli niiiiii-in hyviä.


Kun voi sai hyväillä makuhermoja!




Tässä magneetteja!




Huom! Tuossa pikkupöksy mainoksessa ei ollut mitään firman nimeä tms. Vain kehotus ostaa värikkäät pikkupöksyt! 



Kultakatriina 1970-luvulta, mutta muut mainokset vuodelta 1929.





torstai 4. lokakuuta 2018

Välirikko, porttikielto, hanskat tiskiin

Olen tullut siihen pisteeseen, etten voi enää jatkaa vääntämistä äidin kanssa.

Perjantaina äiti antoi minulle porttikiellon, kun koetin kerrata syömisiä ja juomisia.
(Verensokerit on n. 20 kokoajan. Pari viikkoa oli sitten oli 12-14.)

Menin vielä sunnuntaina käymään. Sain saman vastaanoton.

Olin vartin ja lähdin pois.

En jaksa enää tapella. 
En jaksa enää selittää, miten ketomyrkytys voi viedä hengen.
En jaksa enää holhota.
En jaksa enää vahtia.
En jaksa enää olla se jolle huudetaan.
En jaksa olla enää se jota ei arvosteta.
En jaksa enää olla joka välittää.

Olisin voinut purkaa tämän jo viikonloppuna tänne blogiin, mutta olin liian ahdistunut.
En jaksanut.
Olen koettanut työstää ajatuksia ja koettaa suoda itselleni luvan hengähtää.
Olen päättänyt ottaa etäisyyttä.

Olen päättänyt ettei minun ole mikään pakko venyä- voin laittaa nyt hanskat tiskiin, 
viheltää pelin poikki ja antaa toisten hoitaa.

Vaikka tiedän, että päätös on minun parhaaksi, niin olen rikki.
Onneksi minulla on minun oma perhe.


Saattokotiin hartiahuivi numero kolme ja sukat.

Lankana kaikki vihertävä akryyli mitä minulla oli. Minusta tuli ihan kiva. Reunaan tein virkkauksen, niin sitoo hiukan huivia ns. yh...