maanantai 22. lokakuuta 2018

Adoptoidaan äiti!!!

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!
Tuntuu hyvältä, kun joku ymmärtää.
En jaksaisi tätä kaikkea ilman perhettäni, tätä blogia ja teitä lukijat.

Olen tarponut itsesyytösten suossa. Ihmetellyt ja syyttänyt itseäni.
Olenko tunteeton, kun minusta tuntuukin hyvältä ottaa etäisyyttä.
Olen ollut surullinen, mutta silti helpottunut.

Eilen eräs ihminen sanoi ääneen jotain mikä sai minut tajuamaan mitä minä oikeasti suren.

Suren sitä, ettei minulla ollut ikinä tunteellista äitiä.

Äiti ei ikinä halannut, on lukenut satuja.
Äiti ei ole ikinä sanonut rakastavansa, on tehnyt villasukat.

Tällä hetkellä en osaa edes sanoa tunteeko äiti rakkautta, vai onko se ollut vain pakollista huolenpitoa.

Olen kateellinen ihmisille, jotka voivat halata äitejään. 
Voin minäkin halata, muttei äiti vastaa halaukseen tai saati sano mitään.
Voin sanoa, että sydämeni särkyi kun halasin äitiä ja sanoin, että kyselen verensokereista, koska rakastan sinua.
Äiti ei vastannut, ei reagoinut mitenkään. Oli vain kiukkuinen.

Ymmärrän, että äidin lapsuus sodan jälkeen on ollut raskasta. Jos ei ole itse saanut rakkautta lapsena, niin eikö sitä haluaisi antaa omille lapsilleen.

Minä toivoisin, että jostain voisi adoptoida äitejä ja mummoja. Ukkiakaan meidän lapsilla ei ole.

Näitten vaikeitten asioitten keskellä on koettanut pitää touhoosia yllä.

Olen laminoinut vanhoja mainoksia ja tehnyt magneetteja pienistä mainoksista. 
Minusta nämä vanhat mainokset on niin ihania!
Tässä teille muutama ihanuus näytille!

Tämä Sanasol mainos 1960-luvulta.


Eikös tuolla ole Lenita Airisto oikealla, joka seisoo?


Kahvipaketit 1970-luvulta. Ja Paula-tytön komeat hiukset!


Tällä tädillä on mairea ilme, kun puhutaan leivonnasta.



Kuinka kaunis mainos?!? 


Fazerin kaunis piirretty mainos! 


Tuollaisen Rexonan minäkin muistan!
Mainos 1971, kun Rexona oli UUSI!







Lakupötköt vuodelta 1971


Minä muistan vielä 1980-luvulta nuo kakut. Ne oli niiiiii-in hyviä.


Kun voi sai hyväillä makuhermoja!




Tässä magneetteja!




Huom! Tuossa pikkupöksy mainoksessa ei ollut mitään firman nimeä tms. Vain kehotus ostaa värikkäät pikkupöksyt! 



Kultakatriina 1970-luvulta, mutta muut mainokset vuodelta 1929.





21 kommenttia:

  1. Parhaat minusta oli nuo: "hänen paras ystävänsä on kenkävoide", "nyt voitte olla raikkaampi kuin milloinkaan", "voi hyväilee makuhermojanne". ;) ;)
    Ei meilläkään paljoa ole halailtu, jos ollenkaan. Muistan kyllä olleeni pienenä sylissä, mutta en mitään myöhempää halailua. Itsellenikin on vaikeaa halailla, mutta olen yrittänyt opetella. Joskus se tulee jopa aivan spontaanistikin. Eiköhän ne sadut ja villasukatkin ole olleet täynnä rakkautta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että ne oli rakkautta, mutta joskus halaus voi olla arvokkaampi kuin villasukat. Sen oppini jo isäni kanssa. Sain kaiken mitä toivoin, mutta silti minusta oli hienointa päästä isän kanssa kalaan. :)

      Poista
  2. Murokeksit ja nuo jäätelökakut, nam! Murokeksejähän kyllä saa vieläkin ja niitä aika-ajoin ostankin.

    Minun äitini oli sairas mieleltään koko minun lapsuuteni. Olin 8 -vuotias kun hän sairastui ja nyt hän on ollut kuolleena 17 vuotta. Olen myös ollut siinä suhteessa rikkonainen, koska olen ollut ilman äidin rakkautta ja hellyyttä.
    Onneksi olen ihan hyvin onnistunut omassa äitiydessäni ja minulla on tyttäreeni oikein hyvät välit. Nyt yritän olla maailman paras mummu!

    Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet osannut kääntää elämän suunnan toisaalle!

      Poista
  3. Sinä kirjoitit touvovasi että jostain saisi adoptoitua äidin tai mummon. Me adoptoimme kaksi poikaa. Kaikilla on toiveita ja unelmia . Joillekin ne toteutuu toisille ei.

    VastaaPoista
  4. Monet mainokset miekin muistan ja nuo jäätelökakut oikiisti olivat hyviä. Mistä kummasta sie kaikki oot keksinytkin.
    Ehkä ne vanhemman poleven äidit ja isät eivät osannu tunteita näyttee niinkuin nuoremmat nyt. En miekään kaikkia hallaile, ommoo perhettä vuan enimmäkseen. Nyt kun isä on iäkäs ja jo kuntokin huono, oon opetellu halloomaan häntä. Miusta tuntuu hänen kaipoovan kosketusta. Ei isä meitä lapsena hallaillu, sylissään kyllä piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmiten ihminen pehmenee ja ehkäpä jopa viisastuu, että toinen ihminen on hirveän tärkeä. <3

      Poista
  5. Voi, miten kivoja ja nostalgisia nuo vanhat mainokset!
    Leppoisaa jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Eipä halattu, eikä vakuuteltu rakastavansa. Aina tuli negatiivista palautetta. Samanlaista kasvatusta jatkoin ja lapsenlasten myötä olen oppinu halaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaamisen taito on hieno taito. Hyvä, että sen oppii joskus.

      Poista
  7. Voi että, pulpahtipa monta muistoa pintaa noista mainoksista. Kiitos!
    Niin, kaikki äidit eivät ole äidillisiä/sydämellisiä, ei minunkaan äitini.
    Minut on adoptoitu mummoksi kummityttöni perheesen, minulla ei ole omia lapsenlapsia eikä heillä isovanhempia, joten löysimme toisemme. Toivon sinulle jaksamista!

    VastaaPoista
  8. Paljon muistoja tuovia kuvia:))

    VastaaPoista
  9. Nuo Muro keksit oli hyviä. Mä sanoisin että ne oli kuin oikeita pikkuleipiä.

    VastaaPoista
  10. Minä muistan muutamia mainoksia,toi muistoja mieleeni.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  11. Oletpa ollut ahkerana ja oivaltanut säästää kivaa materiaalia. Minullakin on samankaltaisia äitikokemuksia, pidettiin aikusina yheyttä ilman sisältöä. Voimia!

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentillasi!

Saattokotiin hartiahuivi numero kolme ja sukat.

Lankana kaikki vihertävä akryyli mitä minulla oli. Minusta tuli ihan kiva. Reunaan tein virkkauksen, niin sitoo hiukan huivia ns. yh...