Marraskuussa ei tullut yhtään blogikirjoitusta.
Elämä on ollut kamalaa.
Äiti joutui kuun alussa sairaalaan verenmyrkytyksen takia. On jo kotiutunut.
Todettiin sydämen vajaatoiminta. Tutkimuksia tehdään luustosyövän osalta.
Vakavia sairauksia, mutta pahinta on riitely.
Minua syytetään asioista joihin en voi vaikuttaa.
Ei ole minun syyni, jos äiti ei suostu lähtemään lääkäriin. Lääkärin käskee minun soittaa ambulanssin ja pyytää myös poliisin virka-apua.
Olen täysin turta ja neuvoton.
Kaulaani myöten suossa. Happi loppuu.
Päivät menee ahdistuksen kanssa ja nukkuen.
En avaa tätä enempää, koska olen blogia aloittaessani päättänyt etten surkuttele täällä elämääni.
Haluan pitää blogini positiivisena.
Minulle voi laittaa meiliä.
annitanninelamaa @ gmail. com
(välit pois)
Kyllä minä vielä nousen tästä suosta, mutta milloin sitä en osaa sanoa.
Hei! Onpa raskasta luettavaa! Ei tietenkään äitisi sairastuminen ole sinun syytäsi! Jos syöpä on takana se altistaa muille sairauksille. Yritä ulkoilla vaikka nyt harmaata onkin.Laita jouluvalot.Kyllä sieltä nouset. Olet nyt siellä pimeän kaivon pohjalla. Mutta kun katsot ylös niin eräänä voit ehkä nähdä pienen valon kajastuksen?
VastaaPoistaVoi, miten ikävää! Kuinka tuollaisesta voidaan syyllistää!
VastaaPoistaHyvä, kun olet päättänyt selviytyä kaikesta. Voimia arjen keskelle!
Voimahali<3
VastaaPoistaTsemppiä ja voimahali Tanja <3
VastaaPoistaLäheisen sairastaminen on todella raskasta! Voimia sinulle ja muista että voit sysätä vastuuta viranomaisille !
VastaaPoistaPaljon voimia sinulle Tanja... lempeää viikonloppua<3
VastaaPoistaHyvä ,kun olet päättänyt ....selviytyä!!,,,ja sinähän selviydyt!!
VastaaPoistapaljon voimia,oman perheesi tukea,sitä sinä tarvitset!!
Levollista viikonloppua!Tanja!!
Onpa sinulla raskas aika menossa. Voimahaleja sinulle.
VastaaPoistaElät todella rankkoja aikoja nyt. Toivottavasti saat lääkärit ym. ymmärtämään, että äitisi ei sinne lääkäriin ole halunnut lähteä. Niin kauan kuin hän on oikeustoimikelpoinen, ei kukaan voi lääkäriin pakottaa, ei edes oma lapsi. Jos ei halua hoitoa sairauksiinsa, se on oma valinta. Eri asia on sitten se, että jos ei olekaan enää täydessä ymmärryksessä; silloin olisi varmaankin hyvä saada tällainen ihminen holhouksen alle. Mutta vaikeita asioita nämä ovat. Älä kuitenkaan kanna syyllisyyttä, koska parhaasi olet varmasti yrittänyt äitisi kanssa. Kenenkään voimat eivät loputtomiin riitä, jos läheiset päättävät heittäytyä hankaliksi. Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoistaAika sanattomaksi vetää kuulumisiasi lukea. Toivotan vaan jaksamista ja onnenkantamoisia, että asiat järjestyisivät.
VastaaPoistaRaskasta on varmasti:( Voimia ja halauksia sinulle♥
VastaaPoistaVoi mahdoton, nyt vasta luin tämän kirjoituksen! Samaa mieltä kuin aikaisemmat kommentoijat. Sinun syysi ei ole jos äitisi ei lähde hoitoihin. Toivon toki että hän on jo muuttanut mielensä.
VastaaPoistaMun mies oli samanlainen, soittelin sairaalaan ja peruin tutkimuksia. En saanut lähtemään, vaikka miten yritin. Sitten naapuri (mies) houkutteli ja vei tutkimuksiin, ja selvisihän se sairaus. Sairastuneen sairauden pelko on hyvin vaikea juttu. Jos ihminen on oikeustoimikelpoinen ei voi pakottaa, eikä hoitaakaan voi, jos ei halua. Kyllä se koskee, kun näkee, että joku sairaus on, mutta ei suostu hoitoihin, vaikka aikaisemmin löydetty sairaus voisi olla parannettavissa.
Mulle sanottiin että, jos menee tajuttomaksi sitten soita ambulanssi.
Voimia ja jaksamista sinne teille!
Hyvää joulun odotusta,!
VastaaPoistaTanja lämpöiset voima halaukset ,sinulle!!
Hyvää Joulua!! Tanja sinun perheelle!!
VastaaPoista"olet ajatuksissani"....
Hvää uutta vuotta!!!
VastaaPoistaTanja sinulle ja perheellesi!
ja lämpimin halauksin!
Voimia ja jaksamisia uuteen-vuoteen, suomalaist naiset on vahvoja ja kestäviä, miehistä ei voi niin sanoa, kaikesta selviää se on naisten motto.
VastaaPoista