tiistai 22. tammikuuta 2019

Palannut bloggari!












Aamuneljä ja tuulee
Mennyt juna on viimeinen

Kenelle soitat silloin?
Pian aurinko nousee, pian kadut on kiireiset.
Sinä harteillas maailmaa kannoit, kuka sinua kuulee?

Kuka näkee ja huomaa sen, miten paljon sä annoit?
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Sä et väsynyt koskaan, oot väkevämpi kun luulitkaan.
Mut mitä sä toivoit illoin?

Kassajonossa kolmas, kahvipaketit hihnalla.
Milloin on vuoros, milloin?
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Kuka näkee sut?
Kuka näkee sut?

Tuo Juha Tapion kaunis laulu sai minut purskahtamaan itkuun eräänä vaikeana päivänä.

Se oli väsyneen ihmisen itkua, mutta myös parantavaa itkua.
Tajusin silloin, että minä tiedän kuka kiittää, kuka jää ja kuka näkee minut.
Mieheni.
Häneen voi aina luottaa. Tiedän, että hän on aina tukeni ja turvani.
Tiedän, etten olisi jaksanut syksyä ja alkutalvea ilman häntä.

Nyt seison taas jaloilla. Vahvasti. 
Tästäkin selvittiin.

Viime viikolla käytiin äidin kanssa lääkärissä. Luustokuvissa. Ensi viikolla on myös lääkäri.

Äitiä pitää tsempata kuin pientä lasta. Tukea.
Toisaalta lääkitys on nostanut yleiskuntoa niin paljon, että jaksaa taas tehdä asioita niinkuin ennenkin. 
Ehkäpä sekin auttaa, että jaksaa lähteä lääkäriin.

Viimeksi olen blogiin kirjoittanut 68 päivää sitten.
Paljon on tapahtunut.

Joulukin meni. 
Jaksoin laittaa joulua hyvin, mutta valokuvannut en ollenkaan joulun laittamista. 

Harmi, mutta onneksi muistot jää sielun sopukoihin.

Koko joulukuun ainoa kuva on mieheni ottama.
Tekivät kauniita jätkänkynttilöitä jouluksi koko pihan täyteen.


Katsoin kameran läpi ja löysin edellisen kuvan loka-marraskuulta ja se on tämä rakkauden osoitus itselleni.
Onneksi olen oppinut, että joskus pitää hemmotella itseään. 




Alan taas päivittelemään blogia ahkerasti. 
Nyt jaksan ja olen siitä onnellinen.
Toivottavasti tulet taas lukemaan höpinöitäni.

17 kommenttia:

  1. Täällä ollaan :) Minulla on kanssa niin ihana mies ja olenhan sanonut että toinen puoliskoni on löytynyt, vaikkakin siitä on jo aikaa 11v ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on yhteistä taivalta kohta takana 29v. Kun tapasimme olin 14v ja mies jo 22v, mutta silti molemmat tiesi, että siinä se on. Monta myrskyä on kohdattu ja aina on selvitty. Se on aika hienoa.

      Poista
    2. Olenkin ihmetellyt että missä olet ? Minulla on myös ihana mies ♥ 50 vuotta on kulunut kun tavattiin ja siitä asti ollaan oltu kuin paita ja peppu :)Kaikki aikakaudet on olleet kivoja...nytkin kun kaksistaan kotona ja maailmalla huhuillaan :) :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Minua kiinnostaisi vaihtaa muutama ATC-kortti...

      Poista
  3. Mukavaa, että olet palannut takaisin :) Onnea, että sinulla on ihana, välittävä, sinua tukeva mies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saa olla kiitollinen tuosta ukko-kullasta. Moni asia on helpompi kaksin.

      Poista
  4. iHANA asia,että olet palannut Tanja!
    Olen monet kerrat ajatellut sinua,lämmöllä:)
    Saat olla onnellinen miehestäsi/sielunpuolikkaastasi!
    Ja Hyvää alkanutta uutta vuotta 2019! Rakkautta ja Valoa!!
    Käyppä Tanja osallistumassa ARVONTAAN ( 31.1)
    Mukavia pakkaspäiviä!,Sinulle ja perheellesi !
    Halauksin Liisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs heti kipaisen arvontaan. Ihana, että olet siinä. <3

      Poista
  5. Kiva kun löysit taas voimia. Ajattelin otsikkoa lukiessa, että toivottavasti se ei tarkota sitä, että bloggari ois palanu loppuun. Ei ollu onneksi. :)
    Rauhallisia ja vahvistavia talvipäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  6. Ei onneksi enää loppuun palanut, vaan elämään palanut. :)

    VastaaPoista
  7. Hyvää kevään odottelua ja iloa ja voimia.Kiva kuulla että voit hyvin.

    VastaaPoista
  8. Mukava kun oot palannu Tanja. Ollaan onnellisia hyvistä miehistä!
    Mukavoo kevään odotusta!

    VastaaPoista
  9. Kiva että olet palannut! Aurinkoisia talvipäiviä sinulle! Onneksi on noita ihania miehiä, minullakin sellainen :)

    VastaaPoista
  10. Onneksi sinulla on hyvä mies tukemassa minulla on myös ihana aviomies,joka on tukenut minua kun ollut vaikeaa. Aurinkoisia talvipäiviä sinulle!



    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentillasi!

Saattokotiin hartiahuivi numero kolme ja sukat.

Lankana kaikki vihertävä akryyli mitä minulla oli. Minusta tuli ihan kiva. Reunaan tein virkkauksen, niin sitoo hiukan huivia ns. yh...