maanantai 18. helmikuuta 2019

ATC-vaihtojen ihanuuksia










Oli todella ihanaa ja rentouttavaa pitkästä aikaa näpertää kortteja.

Haluaisiko joku vaihtaa minun kanssa ATC-kortteja?

perjantai 15. helmikuuta 2019

Arvonta suoritettu ja tarpeellisia kapistuksia

Ykköskorvikset matkaa anonyymille, jolle jo laitoin meiliä.
Kakkoset lähtee Naurajattarelle ja meiliä laitettu.
Kolmoset Amalialle ja hälle laitoin viestiä blogiin.
Neloset lähti Tuijalle ja Tuijaa lähestyin facebookin kautta.
Vitoset lähtee Sartsalle ja viestiä laitettu blogin kautta.

Nuo korvikset oli osa mukavaa kirppislöytöä parin viikon takaa.


Joku harrastaja oli näköjään lopettanut harrastamisen ja laittanut kättensä töitä myyntiin. Joukossa oli muutamat kaupan korvakorut sekä bling bling kaulakoruja.
 Kaulakorut pääsi suvun pikkuprinsessan leikkeihin ja ovat kuulema oikein suosittuja.

Samaisella kirpparireissulla tein muitakin hyviä löytöjä.


Peltipurkit ja rasiat on niin käteviä kaikkeen säilytykseen.
Tuo saa kätkeä sisäänsä minun napit. 
Minulla on outo vimma ostaa kirppareilta aina nappeja jos tulee edullisesti vastaan ja niitä on kertynyt jo mukavasti. Tarpeellisia ovat ompeluissa ja askarteluissa.

Tämä nappivimma oli jo lapsena!
Tykkäsin aina järjestellä äidin neularasiaa. Oli mukavaa lajitella nappeja omiin pieniin rasioihin.

Minulla on sininen samalainen rasia ompelulankojen säilytyksessä, joten ovat hyvä pari.

Löysin esineen joka on tarpeellinen mutta en ole kaupoista enää löytänyt.
Muovinen on ollut, mutta ei ole niin kätevä "nokaltaan".

Emalinen suppilo!
Tuo on niin kätevä siman/kotikaljan ja mehujen pullotuksessa.
Mikä parasta tuossa on korva. Kätevää.



Eikös ole hurmaavat kapistukset.
Settinä myyntiin joten muki pääsi heti kukkien juurrutusmukiksi.
Minulla on jonkin verran emalimukeja ja koetan aina keksiä niille käyttöä, etteivät ole pelkkänä koristeena.
Priimakuntoiset pääsee juomamukeiksi laavulle ja mittamukiksi jauhoastiaan. 
Huonommat saa olla juurrutusmukeja.

Huomenna on edessä taas kirppiskierros. 
Mitähän kivaa löytyy? Vai löytyykö mitään?

perjantai 1. helmikuuta 2019

Kalasaalis ja sekasikiöt

Minä tykkäisin pilkkiä. 
Jos voisin niin istuisin kaikki päivät pilkillä.

 Pilkkimisestä minulle tulee inhottava vaiva, jonka saan JOKA KERTA kun pilkille menen.
Nimittäin virtsatieinfektio. 
Tiedän, ettei ole mitään näyttöä sille että kylmettyminen siihen vaikuttaisi, mutta minä saan se joka kerta jos vähänkin jalat kylmenee.

Pilkkireissut on aina päättyneet aikuisiällä päivystykseen ja lääkekuuriin.
Siksi ei tule lähdettyä näin pakkasilla pilkille.

Nikke-poikani kävi tänään pilkillä, vaikka pakkasta oli 18 astetta.
Kyllä kannatti!
Komeita pannu ahvenia sai!


Eilen illalla valmistui tämän vuoden toiset sukat.
Sekasikiöt. 
Lankaa en muista varmaksi. Ehkä Socki-lankaa.
 En uskaltanut kohdistaa, kun arvelin sen juuri ja juuri riittävän sukkiin.
Lankaa meni 150g eli kerä mikä minulla olikin. 
Hyvä etten kohdistanut.

Koko n. 44. 


tiistai 29. tammikuuta 2019

Harvinainen löytö!

Kierrän kirppareita viikottain ja voin todeta, että tämä löytö on harvinainen. 
Ei satu eteen joka viikko eikä edes joka kuukausi.

Askartelutavaraa!
Koko läjä 4e. 
Vasemmalla oleva paperikko on ihan täysi.
Jouluisia tekstejä monen monta arkkia!
Teen itse joulukortit tänä vuonna!



sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ihan ite tehty!

Vuoden 2019 ensimmäinen neulomus.


Annoin joululahjaksi lahjakortteja, jolla saaja saa valita haluaako lapaset vai sukat.
Ensimmäinen lahjakortti lunastettu

Naisten sukat koko n. 40. 
Painoa sukille tuli 87g.

(Ajattelin tänä vuonna punnita kaikki neulotut ja virkatut tuotteet ihan vain mielenkiinnosta.)


Lanka on lampurilta ostettua karstattua villasukkalankaa, 
jonka olen itse värjännyt Kool aid-väreillä.

tiistai 22. tammikuuta 2019

Palannut bloggari!












Aamuneljä ja tuulee
Mennyt juna on viimeinen

Kenelle soitat silloin?
Pian aurinko nousee, pian kadut on kiireiset.
Sinä harteillas maailmaa kannoit, kuka sinua kuulee?

Kuka näkee ja huomaa sen, miten paljon sä annoit?
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Sä et väsynyt koskaan, oot väkevämpi kun luulitkaan.
Mut mitä sä toivoit illoin?

Kassajonossa kolmas, kahvipaketit hihnalla.
Milloin on vuoros, milloin?
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?

Kun sä hyppäät korkealta kuka ottaa kiinni?
Sä oot valmis rakkauteen.
Kuka näkee sut?
Kuka näkee sut?
Kuka näkee sut?

Tuo Juha Tapion kaunis laulu sai minut purskahtamaan itkuun eräänä vaikeana päivänä.

Se oli väsyneen ihmisen itkua, mutta myös parantavaa itkua.
Tajusin silloin, että minä tiedän kuka kiittää, kuka jää ja kuka näkee minut.
Mieheni.
Häneen voi aina luottaa. Tiedän, että hän on aina tukeni ja turvani.
Tiedän, etten olisi jaksanut syksyä ja alkutalvea ilman häntä.

Nyt seison taas jaloilla. Vahvasti. 
Tästäkin selvittiin.

Viime viikolla käytiin äidin kanssa lääkärissä. Luustokuvissa. Ensi viikolla on myös lääkäri.

Äitiä pitää tsempata kuin pientä lasta. Tukea.
Toisaalta lääkitys on nostanut yleiskuntoa niin paljon, että jaksaa taas tehdä asioita niinkuin ennenkin. 
Ehkäpä sekin auttaa, että jaksaa lähteä lääkäriin.

Viimeksi olen blogiin kirjoittanut 68 päivää sitten.
Paljon on tapahtunut.

Joulukin meni. 
Jaksoin laittaa joulua hyvin, mutta valokuvannut en ollenkaan joulun laittamista. 

Harmi, mutta onneksi muistot jää sielun sopukoihin.

Koko joulukuun ainoa kuva on mieheni ottama.
Tekivät kauniita jätkänkynttilöitä jouluksi koko pihan täyteen.


Katsoin kameran läpi ja löysin edellisen kuvan loka-marraskuulta ja se on tämä rakkauden osoitus itselleni.
Onneksi olen oppinut, että joskus pitää hemmotella itseään. 




Alan taas päivittelemään blogia ahkerasti. 
Nyt jaksan ja olen siitä onnellinen.
Toivottavasti tulet taas lukemaan höpinöitäni.

ATC-vaihtojen ihanuuksia

Oli todella ihanaa ja rentouttavaa pitkästä aikaa näpertää kortteja. Haluaisiko joku vaihtaa minun kanssa ...