maanantai 15. huhtikuuta 2019

Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis...

Sanonta jonka varmasti jokainen on joskus kuullut.

Minä allekirjoitan tuon lauseen, kun kyse ei ole esim. masennuksesta.

Joskus täytyy potkia itseään eteenpäin, vaikka kuinka mieli käskisi painautua sänkyyn ja unohtaa koko maailma.

Olen märehtinyt äidin asioita pari viikkoa. 
Käynyt taistelua sisälläni. Ollut Hamlet joka pohtii, että ollako vaiko eikö olla.

Olen märehtijä, joka pohtii ja pohtii.
Kokee tekevänsä oikein, mutta seuraavassa hetkessä syyttää itseään tekemisistään.

Keskustelu kotipalvelun ja lääkärin kanssa sai minut tajuamaan tärkeitä pointteja.

En voi muuttaa toista ihmistä, en voi auttaa väkisin.

Jos jotain tapahtuu se ei ole minun vikani.

Olen ilmoittanut asiat eteenpäin ja nyt voin pestä käteni.

Tiedän ettei äitini anna tätä ikinä anteeksi, ei ikinä enää tule pyytämään apuani, mutta sille minä en voi mitään.

Halusin vain auttaa. Auttaa niin, että hän pärjää kotona. Tehdä vain ne pienet muutokset kotona. En ole häntä ollut viemässä pois kotoa, päinvastoin.

Nyt annan asian olla.

Viime viikolla kyselin viestillä viikonlopun pesuista ja siskoni ei edes vastannut minulle, joten olkoot.

Elän omaa elämääni ja siihen ei kuulu enää siskoni eikä äitini.
Olen polttanut siipeni niin monta kertaa näitten kahden kanssa etten polta enää.

Muistan ikuisesti äitini ilkeät sanat:

"Rouva saa syömään kultaisella lusikalla, kultaista vasikkaa kultaiseen kotiinsa."

niin menen ja pysyn kanssa kultaisen perheeni ympäröimänä.
Onneksi minulla on heidät.

Nyt pompin jo liian pitkälle, se ilo mikä minun piti tulla kertomaan oli JORRIINI.

Löysin pitkästä aikaa daalian mukuloita meidän kaupassta.



Muistan aina miten mummoni puhui jorriineista ja niitä innolla kasvatti.
Nyt on minullakin oma jorriini ja ehkäpä löydän näitä jostain lisää.
Tänään laitoin multaan ja odotan kukkaloistoa ja tuumaan

Ilo pintaan, vaekka syvän märkänis...


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Elämän mehulinko

Kyllä on taas viime viikot menty sellaisessa puristuksessa, että on kaikki mehut lähteneet kropasta.

Äidin kanssa hankalaa.

Lyhyesti:kolmisen viikkoa sitten kaatui ja makasi lattialla 4 tuntia.

Soitin ambulanssin ja kieltäytyi lähtemästä sairaalaan.
Oli ollut syömättä neljä päivää, verensokerit 27,8.
Ei silti soittanut minulle tai muillekaan lapsille.
Piti soittaa sairaalaan ja toinen ambulanssi.
Sain kuulla ambulanssikuskien kuullen kuinka hullu olen.

Sairaalassa selvisi munuaistulehdus ja crp 225.

Turhaa kuulema puutun elämään.

Ei pärjää yksin, ei huoli minun apua, eikä kenenkään muun.

Itkettää. En jaksa.



sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Puikoilta putosi

HARTIAHUIVI hyväntekeväisyyteen



Lankana 100% villalanka suoraan lampurilta.
Lankaa meni kaikki mitä oli eli 120g.
Olisi saanut olla lankaa enemmän.
Lankaa kulutettu tänä vuonna 1007g.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Multasormen kutitus helpottaa...

Lidliin oli tullut taas näitä super edullisia siemen pakkauksissa.
Hintaa on 1,49e ja pakkauksessa on siemenet, multa ja tuo pieni kasvihuone.


































13.3.2019 laitoin kasvamaan 20 chiliä, 50 samettikukkaa ja 50 petuniaa.
Tuo määrä on siemen määrä, katsotaan miten itävät.

Petunian en kyllä usko itävän.

Harjaneilikka saa odottaa huhtikuun loppuun.
Harjaneilikan kanssa kylvän kurpitsat, leukoijat, auringonkukat sekä mustasilmäsusannat.

 Samaisena päivänä kylvin myös keräämäni kirsikkatomaatin siemenet. 
Väreinä on punainen, oranssi, ruskea ja keltainen.

Lisäksi on tavallista tomaattia (Moneymaker ja St.Pierre) ja paprikaa (California Wonder),
Tomaatteja on vain kaksi per lajike ja paprikoita kylvin kuusi siementä.

Tomaatit kasvatan toisille. 
Itselleni laitan chilejä ja paprikoita kasvihuoneeseen.


Ostin tänään pienoiskasvihuoneen ja äsken kylvin erilaisia samettikukkia.
Nuo kasvihuoneet on todella käteviä meillä, kun on noita karvatassuja. 
Meidän kissat on innokkaita puutarhureita ja syövät & katkovat kaiken tutkiessaan.

Harmi ettei noita kasvihuoneita ollut kuin yksi, joten joudun käyttämään esimerkiksi hedelmien rasioita kasvihuoneina. 
Toimivat nekin hyvin, mutta niissä on aina ne reiät pohjassa.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kauan kesti, mutta valmistuivat viimein!

Nämä sukat on olleet työnalla yli 2v.

Toinen sukka oli valmiina, mutta toista en saanut puikoille.
Nyt iski inspis ja pari valmistui illassa.
 Viimein sai mies töihin uudet villasukat jalkaansa.

Lankana Erämiehen sukkalanka, jota suosittelen kovaa kulutusta vaativiin sukkiin.
Lankaa meni  120g.


Tämä kolmiohuivi on hyväntekeväisyys huivi ja on jo matkustanut saattokotikeräyksen kautta Terhokotiin Helsinkiin.
Pidän Facebookissa yllä Neulomuksia sydämestä-ryhmää ja keräämme nyt mm.ssa saattohoitokoteihin villasukkia ja hartiahuiveja.  

Puikoilla on tulossa jo uusi huivi ja se lähtee Rovaniemen saattohoito-osastolle.

Lankana tässä huivissa on Novitan Kierre ja lankaa meni 300g.




Lankaa olen kuluttanut tähän mennessä 877g.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Lapsuuteni rakas muisto

Muistan lapsuudesta ihanat päivät, kun olin äidin kanssa kotona kaksin
isommat sisaruksien ollessa koulussa. 

Äidin kanssa touhuttiin kotihommia. Äiti teki ruokaa, leivottiin.
 Radio oli  aina päällä ja sieltä kuului Ylen merisää, Aamunpeili ja sinä päivänä kun radiosta kuului Esko Riihelän liikenneradio tulisi isä kotiin.

Päiväunien aikaan lähdettiin äidin ja isän sänkyyn. Äiti luki minulle aina vanhaa satukirjaa.

Siinä oli muutamia satuja joita rakastin mm.ssa Ampiainen Pampiainen.
Kuvitukset muistan vieläkin:
Kuinka variksen suusta tippuu juusto ja kettu odottaa puun alla.
Pelottava peikko ja yhdessä kuvassa nainen joka lyö kettua kirnun männällä.

Satukirja luettiin rikki. Viime viikolla aloin etsiä mikä kirja oli kyseessä.
Lopulta sen löysin.
Sehän oli Martti Haavion Iloinen eläinkirja.


Peikko ei ollutkaan peikko, vaan kiltti tonttu.


Ketun kohtalon ja ilkeän naisen muistin oikein.


Juusto ei pudonnutkaan varikselta, vaan korpilta.



Martti Henrikki Haavio 
runoilija nimi P. Mustapää
1899-1973
Haavio oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian utkija, runoilija ja akateemikko.
Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston johtajana hän loi perustan nykyaikaiselle tutkimuslaitokselle. Hän oli tieteellisen esseen mestari, tyylin taituri ja lehtimiehenä monialainen kulttuurivaikuttaja.
(kertoo google Haaviosta.)

Lapsuudessa nuo sadut oli ihania, mutta näin aikuisena ja tähän aikaan aika "sopimattomia" varmaan monen mielestä.

Itse muistan Ampiainen Pampiaisen sadusta, vain sen kauniin hiusnauhan ja olinkin yllättänyt kuinka kuinka loppu olikin varsin surullinen, kun Ampiaisen Pampiaisen sulho Hiiri Hiirulainen hukkui puuropataan.
Tätä en muistanut ollenkaan.

Aion lukea koko kirjan vielä joskus läpi. 
Nyt vain fiilistelin pikkuisen.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Iso ukin kuolinilmoitus

Kuinka tyydyttävää onkaan tutkia historian kirjoja ja löytää jotain omaan sukuun kuuluvaa.

Kyseinen kuolinilmoitus on mummoni isän kuolinilmoitus.

Aika hieno kuolinilmoitus ja tarkkaan kerrottu ikä ja lapset.

Joskin nimi on hiukan hakusessa, on kirkonkirjojen mukaan Juho Arvid, mutta kyllä 
tuosta varmasti kaikki tiesi kuka on kuollut.

  



Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis...

Sanonta jonka varmasti jokainen on joskus kuullut. Minä allekirjoitan tuon lauseen, kun kyse ei ole esim. masennuksesta. Joskus täy...